Grillattua siikaa paketissa

Nyt tuli keksittyä ihan täydellinen kesäruoka uusien perunoiden seuraksi! Eikä se otsikosta huolimatta tarvitse edes grilliä, vaan valmistuu uskoakseni ihan uunissakin

Ja kyllä: meillä syödään jo uusia perunoita (samaan aikaan, kun omat siemenperunat menivät juuri maahan), vaikka ovatkin tuotu kotimaan rajojen ulkopuolelta. Tunnen puritaaneja, jotka kieltäytyvät uuden sadon tuontiperunasta ja jaksavat odottaa heinäkuulle suomalaista uutta perunaa. Minun mielestäni sesonki on tuollaiseen aivan liian lyhyt ja kaikkea vanhaa ja kuihtunutta on saatu syödä jo riittävän kauan.

Tallaisia foliopaketissa kypsennettäviä ruokia tulee tehtyä aina silloin enkä muista, että kokeilut koskaan olisivat täysin epäonnistuneet. Tiiviissä paketissa ruoka pysyy mehevänä omassa liemessään eikä kovin helpolla kuivu. Vaarana tietysti on, että tulee keittoa.

Käytin käärimiseen sekä leivinpaperia että foliota. Teknisesti pelkkä foliokin riittäisi, mutta ajatus metallin joutumisesta ruoan kautta hampaisiin puistattaa niin, että menee ruokahalu.


puoli kiloa eli pari siikafilettä suomustettuna
oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria
tuoretta timjamia
kevätsipulia
vihreä chili
tilkka valkoviiniä
voita

Lorauta leivinpaperille pari ruokalusikallista oliiviöljyä, vähän suolaa, ja riivityt timjamit. Lätkäise päälle kalat nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Levitä päälle hienoksi leikattu kevätsipuli ja chili. Kaada päälle varovasti hiukan valkoviiniä ja viimeistele parilla nokareella voita.

Kääri voipaperi tiiviiksi paketiksi ja nittaa nitojalla kiinni. Kääri paketti vielä tiiviisti folioon. Kypsennä kohtalaisen kuumassa grillissä suoralla lämmöllä noin 12 minuuttia.

Savulohipasta goes stroganoff

Helatorstai oli hieno päivä, jolloin sai tehtyä vähän kasvimaata, perunoiden ja salaattien istutusta, kompostin kääntöä, kanalan rakennusta ja ulkoportaiden huoltoa. Ja pikaisesti vähän ruokaakin. Näitä kevään ensimmäisiä lämpimiä vapaapäiviä ei tulisi mieleenkään tuhlata keittiössä enempää kuin on pakko.

Muokkasin mielessäni Jyrki Sukulan vanhaa savukalapastaklassikkoa lisäämällä coctailkurkkua, joka sopi tuohon yllättävän hyvin. Lopputulos on kalasta ja kurkusta johtuen aika suolainen joten suolaa ei kannata missään vaiheessa erikseen lisätä. Ja pastaa ei tosiaan ole ihan pakko vääntää itse.

pastaa

250 g kylmäsavulohta

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

tilkka valkoviiniä

2 dl kermaa

6 pientä cocktail-kurkkua

tuoretta timjamia ja ruohosipulia

mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota pannulla oliiviöljyssä. Lisää kala ja timjami ja paista hetki. Kaada kuumalle pannulle viini ja anna haihtua. Sekoita joukkoon kerma ja hauduta pasta kiehumisen ajan. Lisää kastikkeeseen hyvin pieneksi pilkotut kurkut ja mausta mustapippurilla. Leikkaa ruohosipuli valmiin pastan päälle. 

Ensimmäinen sima

Vanhaksi piti elää ennen kuin tuli tehtyä itse simaa. Hassua sikäli, koska lapsuudessa kotona sitä tehtiin aina vapuksi ämpärikaupalla. Oman siman valmistukseen vaikutti ehkä omat lapset (pitää tarjota aitoja asioita ja perinteitä, joita muistella aikuisena), vaikka kumpikaan ei lopputuloksesta tykännyt tippaakaan. Kuten eivät pidä mistään muustakaan poreilevasta. Eipa haitannut, koska sima on maistunut aikuisille hyvin.

Googletin simaohjeita ja löysin Kokki Kolmosen sivuilta Mummon simaohjeen vuodelta 1948. Sitähän piti ehdottomasti kokeilla. Ohjeen humalaa ei meiltä löytynyt (pistä kasvamaan!), joten korvasin sen yhdellä limen mehulla ja kuorella. Lopputulos oli varsin aidon kotisiman makuinen. Eli sen siman, jota lapsena joi.

Kokki Kolmosen sivun alareunasta löytyy myös Ukin simaohje, jossa käytetään enemmän sokeria ja annetaan käydä pidempään. Ei tarvinne olla kummoinen keittiökemisti päätelläkseen mikä Mummon ja Ukin siman perimmäinen ero on.

Hauskaa vappua!

Luomukanakeitto

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, suomalaisesta munivasta luomukanasta tulee hyvää keittoa. Näitä luomukanoja myydään ainakin Pajuniemen merkin alla. Muistan ensimmäisiä tällaisia kanoja valmistaessani ihmetelleeni miten kamalan sitkeää kana voi olla, kunnes pari kerran jälkeen luin, että kanoja on kypsennettävä pari tuntia ennen kuin liha irtoaa luista. T'ämän jälkeen olen pitänyt pakkasessa yleensä yhden kanan hätävararuoksi.

Kovin nopea hätävararuoka keitto ei ole, koska olen ottanut tavaksi tehdä liemen edellsipäivänä ja keiton vasta seuraavana. Hyvä puoli tässä on se, että kun liemi saa jäähtyä kunnolla on rasva helppo kuoria pinnalta. Samoin liemen sakka ja mahdolliset sattumat painuvat yön aikana pohjaan.

Enkä millään malta olla vielä sanomatta miten rakastan meidän puuliettä. Se on ehdottomasti yksi kätevimmistä kodinkoneista: samalla, kun kanaliemi poreilee tasolla, kiehuu vieressä isossa kattilassa vettä simaa varten ja uunissa paistuu lounaaksi lämpöisiä leipiä. Tämä kaikki parilla laudan pätkällä. Ja samalla hoituu tietysti keittiön lämmitys.


1 luomukana
pari varttavarsiselleriä
pari valkosipulin kynttä
pari laakerinlehteä
silolehtipersiljan varsia
pari balilaista pitkäpippuria tai mustapippuria
pari litraa vettä

10 keskikokoista perunaa
2 varsisellerin vartta
1 fenkoli
1 tuore punainen chili
pari vartta kevätsipulia
tuoretta korianteria
silolehtipersiljaa
limeä
suolaa

Huuhtele kana hyvin juoksevan veden alla ja laita kattilaan sellerin, valkosipulin, laakerinlehtien, persiljan ja  pippurin kanssa. Kaada kattilaan kylmää vettä kunnes ainekset peittyvät. Kiehauta liemi ja keitä hiljalleen vähintään kaksi tuntia. Kuori alussa pintaan muodostuva kuoha hyvin pois.

Nosta kana pois, siivilöi liemi toiseen astiaan ja jäähdytä liemi. Kuori kylmän liemen pinnalta rasva ja heitä pois. Siivilöi liemi takaisin puhtaaseen kattilaan.

Pilko perunat, varsisellerit ja fenkoli ja keitä kanaliemessä kypsiksi. Riivi kypsästä kanasta liha irti ja lisää loppuvaiheessa keittoon.

Lisää valmiiseen keittoon chili,  kevätsipuli ja silolehtipersilja. Mausta limellä ja suolalla maun mukaan. Keitto vaatii suolaa melko rankalla kädellä.

Kanasalaatti sahramiappelsiinilla

Pitkästä aikaa pöydässämme on taas ollut kanaa. Ehkä se liittyy orastavaan kevääseen (kevätkana) tai siihen, että on näyttää vahvasti sille, että kesällä meille tulee kuin tuleekin kesäkanoja. Ainakin kanala on jo ihan hyvässä vaiheessa.

Kun tehotuotettua broileria emme ole syöneet enää aikoihin on luomukanan valinnassa (ainakin) kaksi vaihtoehtoa: suomalainen munintakana tai ranskalainen lihakana. Ensimmäinen on laiha kuin kuivan kesän orava, mutta sopii pitkään keitettynä liemeen ja keittoon. Pakastealtaasta löytyvässä ranskalaisessa sisaressa on jo ihan oikeasti syömistä ja se riittää säästellen pariinkin ateriaan. Tähän salaattiin käytin edellispäivänä kokonaisena valmistetusta kanasta jääneistä paloista.

Tuo appelsiinisahramikastike on niin erikoinen (joskin myös maistuva) idea, etten suinkaan keksinyt sitä itse vaan nappasin suoraan Ottolenghin Jerusalem -keittokirjasta. Kastikkeesta tulee parikin annosta eli loput kannattaa pistää vaikka grillatun rasvaisen kalan seuraan.

1 appelsiini
50 g hunajaa
1/2 tl (hyppysellinen) sahramin luotteja
1 rkl valkoviinietikkaa
noin 3 dl vettä

puolikas kana kypsänä ja paloiteltuna
fenkoli
rucolaa
korianteria
basilikaa
minttua
kevätsipulia
tuore chili
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria ja sitruunamehua


Leikkaa appelsiinista pois kanta ja hattu. Leikkaa loppu kahteentoista lohkoon ja laita (kuorineen) kattilaan hunajan, sahramin ja etikan kanssa. Lisää vettä kunnes lohkot peittyvät. Keitä seosta hiljakseen noin tunti. Loppuvaiheessa appelsiinit ovat ihan pehmeitä ja siirappimaista nestettä on jonkin verran pohjalla. Aja koko seos tehosekoittimessa sileäksi. Lisää tarvittaessa hiukan vettä, jotta kastike on sopivan juoksevaa.

Halkaise ja pilko fenkoli. Paista kanoja ja fenkoleita nopeasti oliiviöljyssä kuumalla pannulla tai parilalla. Sekoita tarjoiluastiassa kaikki ainekset ja roiski mukaan applesiinisoosia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla, pippurilla ja/tai sitruunamehulla.

Vietnamilainen kanasalaatti, Goi Ga

Kiitos Marja, kun toit tammikuussa mukanasi tämän salaatin. Se oli ihan täydellistä silloin ja oli edelleen, kun sain tehtyä sen itse. Aineslistahan tässä on melkoisen pitkä eikä salaatti valmistu ihan hetkessä, mutta ruoka on kyllä ehdottomasti vaivan arvoinen.

Pienesti jouduin varioimaan, kun thaibasilikaa täältä maalta ei löytynyt niin käytin tavallista basilikaa, korianteria ja minttua. Eikä maapähkinöitä luulosta huolimatta löytynyt kaapista, joten paahdoin mukaan vähän cashewia.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä ja suomennos täältä.

Tässä niin maistuu kevät!

Vaihteeksi burgeria

En ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että suomalaisesta naudanlihasta lähes kaikki (90%) syntyy maitotilojen sivutuotteena. Eli naudat ovat ensisijaisesti maidontuottajia ja tämän tehtävän suoritettuaan päätyvät lihana lautaselle. Ja pääasiassa jauhelihana, koska niin kansa haluaa lihansa ostaa. Nämä selvisivät Tammisen bloggareille järjestämässä illassa, jossa keskustelimme rotukarjasta, joka muodostaa kasvatettavista naudoista jäljelle jäävän 10%.

Nämä lihakarjat, kuten Agnus, Limousin ja Hereford, on tarkoitettu tuottamaan mahdollisimman laadukasta lihaa - ei maitoa. Rotukarjan lihaa pidetään mureana, mehukkaana ja hyvin marmoroituna. Asiassa on varmasti perää, koska myös korkean profiilin keittiömestari puhuu rotukarjan puolesta. Toisaalta bongasin saman miehen juuri Lidlin televisiomainoksesta, joten suosittelen ottamaan asiasta henkilökohtaisesti selvää.

Me teimme kotona rotukarjan jauhelihasta burgereita sekoittamalla jauhelihaan ainoastaan teelusikallisen suolaa ja pari kierrosta mustapippuria. Eikä pihvi tosiaankaan muuta kaivannut. Muuten hampurilainen rakentui  grillatusta campaillou-viipaleesta, dijonilla maustetusta majoneesista, sipulista, suolakurkusta, vuonankaalista ja vanhasta goudasta.

Ihan parhaat perunat syntyivät Hawksmoorin ohjeella, joka löytyy kätevästi täältä.