Joulu tuli, sähköt meni

Onneksi kuitenkin vasta Tapaninpäivän aamuna. Tässä vaiheessa oli jo suurin osa jouluruoista tehty ja syöty. Kinkku paistui leivinuunissa puolitieteellisesti, josta kuva muistiinpanoksi ensijoulua varten. Uunissa paloi puita edellisiltana yksi pesällinen ja aattoaamuna toinen.

Tänä jouluna pöydästä löytyi (ainakin)

rosolli

kylmäsavulohi

graavilohi

savusiika
sinappisilli

muikunmäti ja sipulihakkelus
sienisalaatti
vihreäsalaatti
palvattu lammas
kinkku
lanttulaatikko
punajuuri-ohra-vuohenjuustolaatikko
peruna
viherpippuri-rosmariinikastike

Kiitos vieraille avusta ja seurasta!

My First Puuliesi

Kymmenen päivää uudessa kodissa tulee pian täyteen ja paikka alkaa vähitellen näyttää ihan asuttavalta. Viimeiset muuttolaatikot ovat lähdössä huomenna pois ja lattiapinta-alasta suurin osa on jo näkyvissä. Valaisimiakin olen asentanut niin, ettei iltaisin tarvitse kulkea enää taskulampun kanssa.

Edellisen asunnon kaasuliedestä luopuminen tekee edelleen kipeää, mutta onneksi ikävää lieventää uuden keittiön leivinuuni ja puuliesi, joita olen harjoitellut käyttämään. Ensimmäinen harjoitus puuliedellä oli glögin valmistus, joka onnistui aika hyvin: glögi lämpeni nopeasti eikä palanut pohjaan!

Toisena haastavampana kokeena haudutin jouluista punakaalta padassa, joka sekin onnistui kohtuullisesti. Nopealla käytöllä voisi sanoa, että lämmön säätäminen on hankalampaa kuin kaasulla, mutta paljon helpompaa kuin hiiligrillillä.

Kaali olisi kannattanut suikaloida juustohöylällä ihan ohueksi, jolloin se olisi kypsynyt vähän nopeammin ja tasaisemmin. Kaalin kanssa tarjottiin paistettua halloumia ja tapenadea.

 

1/2 punakaali
1 omena
1 dl rusikoita
1/2 dl punaviikiä
2 rkl glögitiivistettä
1 rkl balsamicoa
1/2 tl suolaa
mantelilastuja

Leikkaa kaali juustohöylällä ohuiksi suikaleiksi. Pese omena, poista siemenkota ja pilko lohkoiksi. Laita kaali, omenat ja rusinat pataan ja kaada sekaan viini, glögi ja balsamico. Mausta suolalla.

Hauduta miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen, kunnes kaali on pehmeää.

Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla kunnes saavat väriä. Ripottele mantelit valmiin kaalin päälle.

Kaappien tyhjennystä eli lammaskeittoa linsseillä

Viime ajat on meillä paljolti mennyt tavaroiden pakkaamiseen ja kaappien tyhjennykseen. Tässäkin muutossa on ollut neuroottinen tarve päästä eroon kaikista ylimääräisistä tavaroista ennen muuttoa. Erityisesti tätä on saanut tehdä keittiössä käyttämällä loppuun mahdollisimman monta avattua pussia, purkkia, tölkkiä ja pulloa. Ruokalista on siis tavallistakin enemmän koostunut siitä "mitä kaapista löytyy".

Myös pakkasesta on tullut vastaan kivoja löytöjä. Kuten sitruuna-jugurttimarinoitua lammasta.


2 keskikokoista sipulia
2 porkkanaa

1 varsisellerin varsi
1 valkosipulin kynsi

1 tl jeeraa jauhettuna
ripaus kanelia
2 rkl oliiviöljyä

75 g vihreitä linssejä
7,5 dl liha- tai kanalientä
kourallinen kypsää lampaanpaistia riivittynä
silolehtipersiljaakevätsipuliasuolaa ja mustapippuria

Pilko sipulit, porkkanat, varsiselleri ja valkosipulit niin pieniksi kuutioiksi kuin jaksat. Kuumenna öljy padassa ja paista jeeraa ja kanelia hetki. Lisää kasvikset ja hauduta miedolla lämmöllä pehmeiksi.

Laita linssit pataan ja kaada liemi päälle. Kiehauta ja anna porista kannen alla kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää tarvittaessa nestettä.

Lisää lihat, silputtu persilja ja kevätsipuli. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Vielä vähän luomukanasta

Lyhyenä jatkona jokin aika sitten kirjoittamaani postaukseen luomukanoista. Olen valmistanut kaksi neljästä ostamastani Pajuniemen luomukanasta. Ero tavalliseen broileriin on ollut melkoinen. Kanoihin sopii hyvin kuvaus "kuivan kesän oravasta", sillä reilun kilon painoisissa linnuissa ei ole ollut syötävää juuri nimeksikään.

Verrattuna tavalliseen broileriin rintalihat ovat mitättömät, siivissä ei ole syötävää yhtään, mutta koivet ovat varsin reippaat. Valitettavasti liha niissä on ollut molemmilla kerroilla äärettömän sitkeää. Parhaiten kana sopisi kokonaisena valmistettavaksi ja käsin syötäväksi. Yksi per syöjä. 

Tavallaan tämä on aika ymmärettävää, koska tehotuotettu broileri on tunnetusti jalostettu kasvattamaan suuret rintalihakset kaiken muun kustannuksella. Tämä ei selvästikään ollut sitä, muttei myöskään ihan sitä mitä odotin.

Mielummin syön ranskalasita luomukanaa. Tai olen syömättä kokonaan.

Lanttua haasteesta

Kiitos Uusi Musta ja Hanna! Ilman teitä tämäkin herkku olisi jäänyt tekemättä. Uusi Musta järjesti ruokabloggaajille haasteen suomalaisten juuresten puolesta. Haasteessa haetaan suomalsisille juureksille makupareja maailmalta.

Itselleni sattunutta lanttua  ei nopean googlauksen perusteella käytetä ruoanvalmistuksessa juuri missään muualla kuin Suomessa, Ruotsissa ja satunnaisesti Englannissa. Täten melkein minkä tahansa ainesosan lisääminen lantun oheen luettakoon cross-kitcheniksi. Tekemäni lanttulastut kantavat hienoisia kaikuja lähi-idästä, vaikka juuret ovatkin syvällä suomalaisessa mullassa. Kirjaimellisesti.

Me söimme lantut kuumana suoraan pelliltä sellaisenaan. Jos jotakin näiden ohessa haluaisi tarjota, olisi se ehdottomasti pitkään haudutettua, barbeque-maustettua porsaan kylkeä Lastut toimivat melkein yhtä hyvin  kylmämä kuin kuumana. Tuolloin annostelisin hunajaa vähän maltillisemmin. Se tahtoi vähän vetistää lanttuja.

Ensi viikolla juureksista on vuorossa palsternakka, jota haastan tekemään Vatsasekaisin Kilinkolin ja Kädenvääntöä -blogit


puolikas (350g) lanttu
3 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl jeeraa jauhettuna
1 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl konjakkia

Kuori lanttu ja leikkaa siivuiksi kuorimaveitsellä. Kuivaa siivut keittiöpyyhkeeseen.

Sekoita kulhossa lanttusiivut, suola, jeera ja oliiviöljy. Kaada lantut uunipellille ja levitä mahdollisimman tasaisesti yhteen kerrokseen. Paista 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia eli kunnes alkavat vähän palamaan..

Paahda lanttujen paistuessa seesaminsiemenet kuivalla pannulla. Sekoita hunaja ja konjakki juoksevaksi.

Yhdistä lantut, seesaminsiemenet ja hunaja ja nauti heti.

Myydään keittiö...

...ja kaupan päälle pari huonetta.

Nyt on tullut haikea aika luopua rakkaasta keittiöstä ja antaa keittovuoro seuraavalle.

Keittiön keskipisteenä on Smegin kaasuliesi, joka oli lähtökohta koko remonttia suunniteltaessa.

Keittiön suunnitteli Asmo Noronen, joka on sittemmin kunnostautunut muun muassa Iskun muotoilujohtajana.

Kaikki koneet ovat italialaisia Smegeja, paitsi jääkaappipakastin, joka on Fisher & Paykel.

Virallisempi esittely löytyy täältä.

Luomukanaa, vihdoin!

Valitus ja purnaus luomukanan olemattomasta olemassaolosta ei ole ollut aivan turhaa. Me lopetimme vuoden alussa tavallisen eli tehotuotetun broilein syömisen kokonaan ja kuin sattumalta luomun valikoima on viimeaikoina ilahduttavasti kasvanut.

Ranskalaista luomukanaa, jota aikaisemmin näki vain kauppahallissa, on ilmestynyt monien markettien valikoimiin - myös oman pienen lähikauppamme pakastealtaaseen. Samoin Viskilän tilan eettisesti kasvatettuja kukonpoikia saa nykyään muualtakin kuin Maatilatorilta. Viimeisimmässä Glorian ruoka ja kotiviini -lehdessä olleen jutun ansiosta kukonpojat ovat arvatenkin pitkälle loppuunmyytyjä. Ainakin toivottavasti.

Iloisin yllätys oli Pajuniemen syksyllä markkinoille tuoma suomalainen luomukana. Jostakin ymmärsin, että kyseessä oli kokeilu, ja kanoja sai vain pääkaupunkiseudun Citymarketeista. Toivottavasti asia saa jatkoa. Onneksi ehdin ostaa pienen pakastimeni niitä täyteen.

En edelleenkään tiedä mikä broilerin ja kanan käsitteellinen ero virallisesti on. Itse miellän broilerin olevan tehotuotettu teollisuuden tuote ja kana taas eettisesti kasvatettu ja vähän mukavammin elämänsä elänyt laji. Jotenkin luomubroileri ei käsitteenä oikein kuulosta hyvältä. Epämiellyttävää lisäinfoa löytyy täältä.


Jeerakana
1 kokonainen kana
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
3 tl jeeraa
1/2 tl kuivattua chiliä jauhettuna
1/2 sitruunan mehu
suolaa

Sulata kana ja paloittele kahdeksaan osaan ( ja keitä luista ja rippeista liemi toiseen ruokaan).

Murskaa jeera huhmareessa ja paahda kuivalla pannulla chilin kanssa. Lisää pannuun öljy, voi ja ja sitruunamehu. Jäähdytä.

Laita kanat uunipannulle ja mausta suolalla. Kaada päälle jeeraseos ja hiero kanojen pintaan.

Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti tai kunnes kanat ovat rapean kypsiä. 

Puolilämmin maksasalaatti

Tällaista salaattia sain sukulaisissa menneenä juhannuksena. En ole ikinä (enkä edelleenkään) ollut mikään maksan ystävä, mutta tässä ruoassa se menee alas aika helposti. Asiaa helpottaa myös se, ettei broilerin maksa maistu niin kamalasti maksalle, kuten vaikkapa ala-asteen maksakastike. Kai sitä vielä tarjoillaan?

Ohje on kirjasta, jonka kannen muistan hyvin, mutta nimestä ei ole mitään hajua. Suluissa omat muutokset.


2 isoa perunaa (1/2 kg perunoita)
4 rkl oliiviöljyä
400 g broilerinmaksaa
1 sitruunan kuori ja mehu
8 (4) kevätsipulin vartta
pieni nippu tuoretta silolehtipersiljaa
2 keitettyä kananmunaa
1 tl kuivattua chiliä (tuore chili pilkottuna ilma siemeniä)
Keitä perunat kypsiksi, anna jäähtyä hetki ja kuutio.

Kuumenna pannulla ruokalusikallinen öljyä ja ruskista maksa kypsäksi perunoiden kiehuessa. Pilko maksat pienemmiksi ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Laita perunat ja maksat kulhoon struunamehun ja -kuoren, silputun kevätsipulin, persiljan ja kananmunalohkojen kanssa.

Sekoita joukkoon loppu öljy ja chilit ja mausta tarpeen mukaan

Kuhaa iltapalaksi

Iltapäivä kului odotettua pidemmälle livemusiikkia kuunnellessa ja laattakauppoja kierrellessä. Kotiin tullessa päivällisaika oli auttamattomasti ohi. Jääkaapissa odottavia kuhafileitä olisi ollut sääli seisottaa seuraavaan päivään, joten valmistin niistä vähän tukevamman iltapalan päivällissuunnitelmia karsimalla ja yksinkertaistamalla.

Vaikka olikin älyttömän hyvää, niin jälkikäteen tuli mieleen, ettei kalan paistaminen ole kaikkein järkevintä, jos seuraavan kerran pääsee suihkuun maanantaiaamuna…

2-3 kuhafilettä
suolaa
oliiviöljyä ja voita paistamiseen

pieni kourallinen kalamata-oliiveja
pieni kourallinen grillattuja paprikoita
pari rkl mantelilastuja
pari isoa kaprista

nippu silolehtipersiljaa (ilman varsia)
pieni valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
suolaa

Suolaa kalat ja siirrä jääkaappiin.

Laita persilja ja valkosipuli tehosekoittimeen ja aja hienoksi. Lisää koneen käydessä ripaus suolaa ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Kaavi tahna kulhoon ja sekoita lusikalla joukkoon niin paljon oliiviöljyä, että seos on sopivan juoksevaa.

Halkaise oliivit ja leikkaa paprikat ohuiksi siivuiksi. Yhdistä kulhossa.

Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla kunnes saavat vähän väriä.

Paista kalat ja kokoa lautaselle viimeistellen kapriksella.

Röstihköjä perunakakkuja uunissa

Viimeisiä veidään. Yrttipenkissä sinnittelevät vielä rakuuna, salvia ja silolehtipersilja, joista kahta ensimmäistä käytin näihin "röstiperunoihin".

Raastoin perunat harmikseni turhan pienellä terällä, joten taikinasta tuli aika tiivis ja kakkumainen. Pysyivätpähän hyvin kasassa. Kiinteämaltoisempi lajike olisi myös toiminut paremmin. Pannun sijaan perunat päätyivät rengasmuotin kautta pellille ja uuniin.

Jostain syystä muna maistui vähän kurjasti läpi, joten sen voisi varmaan jättää kokonaan pois. Seuraavalla kerrralla pienellä kehittelyllä siis vielä parempaa.

PS. Perinteistä röstiperunaohjetta etsiessä googlasin ensimmäisen hakutuloksen sanalle röstiperuna. Ensimmäinen kommentti on aika kuolematon...


1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1/2 kg perunoita
(1 muna)
2 rkl voita huoneenlämpöisenä
1 rkl tuoretta rakuunaa
1 rkl tuoretta salviaa
suolaa ja mustapippuria

Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota oliiviöljyssä pannulla.

Kuori ja raasta perunat. Kuivaa raaste keittiöpyyhkeesen. Sekoita raaste, sipulit, (muna), silputut yrtit ja voi pieninä nokareina. Sekoita ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Muotoile massasta rengasmuotilla matalia kakkuja ja paista 200 asteisessa uunissa 30-45 minuuttia kunnes vaikuttavat kypsiltä.

Puutarhan viimeiset omenat eli omenainen suklaakakku

Tässä oma panokseni Pauligin järjestämään Makupari-kilpailuun, jossa haetaan erilaisille kahveille seuraksi sopivaa suuhun pantavaa. Toinen toistaan hienompia baakkelsseja ovat vääntäneet melkein kaikki ruokabloggaajat. Parasta herkkua voi äänestää ilmeisesti vain facebook-ihmiset, mutta Chez Dominique-illallisen arvontaan voi osallistua ihan sähköpostiosoitteella. Vaikkei se niin ihmeellinen ravintola olekaan ;)


Pohja:
150 g voita

2 dl sokeria
2 luomukananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl luomukaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
2 dl kirpeitä kotimaisia omenoita raastettuna
1 dl kuohukermaa
omenamehua kostutukseen

Kuorrutus:
170 g tummaa suklaata
1 tl voita
0,5 dl vahvaa Pauligin Kenya-kahvia
0,5 dl kuohukermaa


Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja kaneli. Lisää taikinaan. Lisää lopuksi omenaraaste ja kuohukerma, vatkaa varovasti sekaisin. Paista kakku voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa 175 asteessa noin 1 h. Kumoa kuumana ja jäähdytä. Kostuta jäähtynyt kakku omenamehulla.
Valmista kuorrutus: sulata suklaa vesihauteessa, lisää voi, kerma ja kahvi. Kaada juokseva kuorrutus kakun päälle ja anna jäähtyä.

Syystaboulleh olosuhteiden pakosta

Olen puhunut blogissani aiemmin siitä, että tiettyjä klassikkoja ei pitäisi mennä sorkkimaan ja "parantelemaan". Olen edelleen samaa mieltä, mutta nyt oli pakko, kun oikeita aineksia ei kaapista löytynytkään.

Persiljaa kasvoi pihalla hienosti edelleen, mutta tomaatteja ja kevätsipulia ei löytynytkään kaapista. Sen sijaan löytyi fenkolia ja saksanpähkinöitä. Hyvin toimi näinkin. Vielä kun olisi ollut granaattiomenaa, niin salaatti olisi saanut pikkuisen lisäväriä.

 
50 g bulguria
fenkoli
iso nippu silolehtipersiljaa
pari vartta tuoretta minttua
kourallinen saksanpähkinää kevyesti rouhittuna

pieni valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl maustepippuria
noin yhden sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä

Keitä bulgur ohjeen mukaan kypsäksi ja purista kuivaksi. Halkaise fenkoli ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Leikkaa persilja ja minttu silpuksi. Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Yhdistä ainekset kulhossa.

Murskaa valkosipuli huhmareessa suolan kanssa tahnaksi. Lisää joukkoon mausteet ja sitruunamehu sekä viimeisenä oliiviöljy. Sekoita kastike salaatin joukkoon ja tarkista maku.

Makkarapannu ja lohkoperunoita syyskuun tiistaihin

Täydellistä kotitekoista roskaruokaa syksyisenä arkena. Ruoassa yhdityi kivasti erilaisia tekstuureja: rapea korppujauho, jauhoinen peruna ja öljyinen tomaattikastike. Tyyliin sopiva loppusilaus tuli tujauksesta perinteistä tabascoa.

10 keskikokoista perunaa
pari rkl oliiviöljyä
suolaa
oksa tuoretta rosmariinia pieneksi leikattuna
1 tl Espeletten chiliä
kourallinen korppujauhoa

4 hyvää makkaraa maun mukaan
1 chorizo
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl BBQ-kastiketta
1 tölkki tomaattimurstaa
iso nippu tuoretta silolehtipersiljaa
(tabascoa)

Pese perunat, halkaise neljään tai kuuteen osaan ja laita uunivuokaan. Sekoita perunoihin muut ainekset ja paista 225 asteisessa uunissa kypsiksi eli noin kolme varttia.

Pilko makkarat, chorizo ja sipulit pieneksi ja kaada kuumalle pannulle. Ruskista hetki ja lisää BBQ-kastike sekä tomaattimurska. Hauduta ilman kantta 5-10 minuuttia kunnes ruoka saostuu. Sekoita joukkoon silputtu persilja.

Omenapiirakka appelsiinimarmeladilla

Omenapuut ovat tehneet tänäkin kesänä kiitettävästi satoa. Omenoista on lähinnä tullut tehtyä omenapiirakoita, joista tässä yksi. Täyte happamine omenoineen ja marmeladeineen oli enemmän aikuisten kuin lasten makuun. "Ei liian makea"!

Pohjan ohje on perinteinen pullatainikaohje, jonka reseptin kopsasin täältä.

0,5 l maitoa2 pussia kuivahiivaa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
200 g margariinia (eli voita)
noin 1 kg jauhoja

1 rkl voita
1 kg happamia omenoita (rautatieomena)
2 rkl appelsiinimarmeladia
1 rkl muscovado-sokeria


Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Riko kananmunat maidon joukkoon.

Lisää hiiva, sokeri, suola, ja kardemumma sekä alusta mukaan hieman jauhoja.

Anna seistä noin 15 min ennen kuin lisäät loput jauhot. Vaivaa sula rasva taikinaan.


Anna kohota noin 30 min ajan.

Pilko omenat lohkoiksi ja paista voissa pannulla. Lisää marmeladi ja sokeri ja paista vielä hetki.

Muotoile taikina irtopohjavuokaan ja kaada omenapaistos päälle. Voitele taikinan pinta munalla.

Paista 200 asteisessa uunissa kypsäksi.

Ranskalaista kanaa espanjalaisittain

Periaatteessa olisin halunnut tehdä umpiranskalaista kukkoa viinissä coq au vin, mutta kun perheen toisella aikuisella on ruokavamma pekonia ja toisella herkkusieniä kohtaan niin oli parempi tehdä jotain muuta. Ranskalainen luomukana päätyi lopulta espanjalaishenkiseen pataan, jossa pekoni korvaantui chorizolla ja herkkusienet paprikoilla.

Kokonaisen kanan ostossa on hyvänä puolena, että rippeistä saa helposti keitettyä lientä. Varmasti ilman lisäaineita ja aromeja.


kokonainen kana kahdeksaan palaan leikattuna
suolaa ja mustapippuria
vehnäjauhoja
oliiviöljyä
chorizo-makkara
pari valkosipulinkynttä
pari punasipulia
punainen ja keltainen paprika
3 dl punaviiniä
oksa tuoretta rosmariinia
nippu silolehtipersiljaa
kourallinen kalamata-oliiveja
sitruuna

Mausta kanat suolalla ja pippurilla ja leivitä vehnäjauholla. Paista kanoja paistinpannulla oliiviöljyssä kunnes pinta saa väriä. Siirrä kanat pataan.

Pilko chorizo kuutioiksi ja paista samalla pannulla pari minuuttia. Lisää joukkoon pilkotut sipulit, valkosipulit ja paprikat. Paista kasviksia hetki kovalla lämmöllä ja kaada päälle viini.

Kumoa kasvikset ja viini pataan kanojen joukkoon. Lisää mukaan yrtit. Hauduta pienellä liekillä puolisen tuntia, kunnes kanat ovat kypsiä.

Sekoita oliivit joukkoon ja hauduta vielä hetki. Raasta päälle sitruunankuorta.

Parempaa suodatinkahvia

Pauligin koulutusasiantuntija Emmi Hämäläinen kertoi viisi helppoa vinkkiä parempaan suodatinkahviin:

1. Älä käytä puhtaan veden kaatamiseen kahvipannua, jottet kaada keittimeen kahvirasvaa.

2. Tasaa kahvijauheen pinta suodatinpussissa. Älä ravistele tai kopistele, jottei suodatinpussi mene tukkoon.

3. Sekoita valmista kahvi pannussa, jottei vahva kahvi jää pohjalle ja laiha pinnalle.

4. Juo kahvi puolen tunnin kuluessa keittämisestä.

5. Käytä avattu kahvi viikon sisällä.

Kahta ensimmäistä sääntöä on tullut rikottua ihan koko ajan. Myös neljättä monesti töissä.

Parempaa kahvia. Heti aamulla.

Marinoidut sipulit

Tarkoituksenani tehdä samanlaisia marinoituja sipuleita, joita saa nepalilaisissa ravintoloissa salaatin ja poppadom-leipien kanssa. Kahlailin muutamia reseptisivuja, mutten löytänyt juuri sopivaa ohjetta. Valitsin lopulta David Lebovitz ohjeen osaksi sillä perustella, että kuva näytti lähimmäksi siltä, mitä olin hakemassa.

Muokkasin ohjetta vähentämällä mausteista neilikkaa ja lisäämällä tähtianista. Liemeen mahtui myös enemmän sipulia kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin.

Hyviä olivat, vaikkeivät Everestin sipuleilta maistuneetkaan. Näistä tuli hiukan turhan makeita ja pehmeitä. Jos tiedät olin hakemassa ja tiedät siihen vielä reseptin niin jaa toki!


1,8 dl valkovinietikkaa
50 g sokeria
ripaus suolaa
laakerinlehti
5 maustepippuria
pari kokonaista neilikkaa
kokonainen tähtianis
pieni kuivattu chili
keskikokoinen punasipuli ja keltasipuli

Kiehauta kattilassa etikka ja mausteet. Kuori ja halkaise sipulit.ja leikkaa ne ohuehkoiksi viipaleiksi. Lisää sipulit kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 30 sekuntia.

Anna sipulien jäähtyä liemessä ja siirrä desinfioituun lasipurkkiin. Säilytä jääkaapissa.

Salaatteja paistetuista perunoista ja vähän kaikesta

Kasvimaa tuotti tänä kesänä salaattia kirjaimellisesti niin paljon kuin jaksoi syödä. Ja vähän enemmänkin. Niin hyvää kuin erilaiset salaatit ovatkin, on näin loppukesästä tullut jo pienoinen kyllästyminen pelkkään vihreään. Onneksi salaattiin voi donkata mukaan ihan mitä tahansa - kuten vaikkapa paistettuja perunoita.

Foliojuureksia ja nieriää

Kesälomafiiliksiä parin viikon takaa: perunoita ja punajuuria foliossa sekä grillattua nieriää tillillä ja fenkolinsiemenillä. Sääennuste näyttää ikävästi entistä epävakaisempaa, joten leppoisimmat grillaukset taitaa olla jo takana.

Kuvan grillilämpömittarin idean olen napannut Siskot kokkaa -blogista. Digitaalisen paistolämpömittarin anturi työnnetään viinipullonkorkin läpi, ja korkki kiinni grillin kanteen. Loistava keksintö!

Vähän robustimpi saltimbocca

Saltimbocca on kiistattomasti huima makuyhdistelmä, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Vähän on vaan harmittanut, kun ohjeissa neuvotaan käyttämään yksi salvianlehti per lihapala. Siis miksi vain yksi? Onhan salvia vahvan makuinen, mutta silti...

Klassikko-ohje joutui vähän venymään, kun laitoin vasikan entrecoteen molemmin puolin nipun salviaa, timjamia ja rakuunaa. Päälle käärin schwarzwaldin kinkkua, joka selkeän savuisena sopi mainiosti tähän versioon.

Perinteisesti saltimbocaa kypsennetään pannulla ja haudutetaan viinissä, mutta nämä päätyivät luontevasti grilliin. Kypsän lihan päälle lorautin tilkan balsamicoa ja nautin ulkona hyvällä ruokahalulla.

Keskisuuri porevesivertailu ja kilpailu

Pahoittelen, että tämä kirjoitus tulee kymmenen vuotta myöhässä. Keskustelu siitä, mikä kallis ulkomaalainen kivennäisvesi sopii parhaiten kenenkin makumieltymyksiin, on vaan niin kaksituhatlukulaista. Jostain syystä marina siitä, miten Helsingistä ei saa mistään ravintolasta Vossia, tuntuu nyt hyvin, hyvin kaukaiselta.

Tänään näin taantuman kynnyksellä (taas) ja hiilijalanjälkeä tiedostaen laulamme yhdestä suusta samaa virttä siitä, miten "meillä Suomessa on maailman puhtain ja paras kraanavesi", "pullotetuissa vesissä on tuhatkertaisesti mikrobeja hanaveteen verrattuna" ja "oikeastihan ne pullovedet maistuvat kaikki ihan samalta". Kenties selvimmin muutoksen on huomannut ravintoloissa. Yhä useammassa korkeankin profiilin ravintolassa (ja ehkäpä erityisesti juuri niissä) porevettä tilatessa saa pöytään karahvin, jonka vesi on hiilihapotettu ravintolassa paikan päällä.

Pullotetun veden järkevyttä on omassakin perheessä tullut mietittyä. Varsinkin, kun poreveden kulutus on luokkaa litra per päivä. AGA:n tarjotessa AQVIA hiilihapotuslaitettaan pääsin kokeilemaan, miten kuplivaa vettä saa tehtyä kotona. Aika kivasti saa!

Laitteen ensimmäiset iloiset yllätykset olivat, ettei se tarvitse sähköä eikä se pidä juurikaan ääntä. Ruotsissa valmistettu laite on myös yllättävän jämäkkä ja painava (mikä on yleensä laadun merkki, paitsi kitaroissa ja fillareissa), vaikkei ylläkään ihan Dualitin leivänpaahtimen tasolle. Ulkonäkö on tietysti makuasia, mutta AQVIA on vastaavista näkemistäni laitteista tyylikkäin ja omaan keittiööni sopivin.

Käyttöönotto ja käyttö oli helppoa, ja yhtäkkiä lasissa oli itsetehtyä porevettä, joka maistui... no, poreilevalta vedeltä. Eipä arvatenkaan juuri muulta.

Viikon säännöllisen käytön jälkeen yleisarvio: hyvää vettä helposti. Käytössä ilmeni pari pikkuvikaa. Alussa laiteesta valui vettä ylivuotoventtiilin kautta pöydälle. Pienoinen suunnitteluvirhe, joka ei haittaa, kun oppi käyttmään "oikein" ja tyhjentämään välillä astiaa pullon alla. Toinen vika on se, että pullon korkin tiivisterengas tippuu vähän liian herkästi.

Puhtaasti taloudellisesti laskien AGA:n hiilihapotuslaitteella tehdyn veden hinta muodostuu seuraavasti. Laskelmassa veden kulutus on litra päivässä:

1. Laitteen ostohinnan kuoletus kolmen vuoden aikana: 140 € : 365 litraa x 3 = 0,13 € /litra

2. Hiillihappopatruuna 10 € : 50 litraa = 0,2 € /litra

Yhteishinta ensimmäiseltä kolmelta vuodelta on siis 33 senttiä litralta. Hintaero tähän asti juomaamme Lidlin Saskiaan, joka maksaa 40 senttiä litralta, ei siis ole huomattava. Etuna tietysti on ekologisesti vähän siistimpi omatunto ja täysien ja tyhjien pullojen raahaamisen puuttuminen. Hiilihappopatruuna kun on vähän kevyempi kantaa.

Tein vaimoni kanssa puolisokkotestin kuudella vedellä: San Pellegrino, Perrier, Hartwall Vichy, Lidl Saskia ja itse poreutettu hanavesi sekä vanhalla soodasifonilla että AQVIAlla. Kaikkia vesiä oli tullut juotua aiemminkin ja jokaisesta oli jonkinlainen ennakkomielikuva, joka myös monen kohdalla piti paikkansa. San Pellegrino ja Vichy olivat ainoat, jotka tunnistin varmuudella sokkona.

Maistelussa vedet jakautuivat selvästi kahteen leirin: miellyttävät, pehmeät ja pienikuplaiset sekä hyökkäävät, agressiiviset ja suurikuplaiset. Molempiin kastiin päätyi kolme vettä. Sekä oma että vaimoni makumieltymys oli selvästi ensimmäisissä. Sekä minun että vaimoni kolmen kärjessä olivat samat vedet, vaikkakin eri järjestyksessä. Yhteispisteissä palkintosijat menivät näin:

1. San Pellegrino
2. Lidl Saskia
3. AGA AQVIA

Voittajaa kehuttiin pehmeäksi, pyöreäksi, pienikuplaiseksi, miellyttäväksi, neutraaliksi ja makeahkoksi. Kovin suuria eroja kolmikossa ei ollut, ja mitä tahansa niistä joisi mielellään päivittäin. Joudessa nousi mieleen fundamentalinen kysymys: miksi vedessä pitäisi olla poreita ylipäätään. En tiedä, mutta hanavettä sellaisenaan ei vaan tule juotua juuri koskaan.

AGA lahjoitti yhden AQVIA-laitteen lukijalahjana, joten jos haluat oman koneen, kirjoita kommentteihin, miksi juuri sinä haluaisit/ansaitsisit/tarvitsisit laitteen itsellesi. Paras perustelu valitaan kahden viikon kuluttua 20.8.!

Kesäinen kanakeitto

Ilokseni huomasin sekä Stokkan Herkkuun että lähi K-markettiimme tulleen myyntiin ranskalaista luomukanaa. Ilokseni erityisesti siitä syystä, että lopetimme vuoden vaihteessa broilerin syömisen kokonaan. Nyt pakkasessa kölliikin pari hyvän kokoista kanaa, jotka ovat toivottavasti eläneet vähän kivemman elämän kuin kotimaiset tehobroiskut. Hiilijalanjäljestä en tiedä, enkä välitäkkään.

Kana tuli suuremmalta osin syötyä jo aiemmin toisena ateriana. Raakaa kanaa palotellessa otin talteen rintarangan sekä paloja siivistä ja jaloista, joista keitin liemen. Syömättä jääneet lihat raavin talteen keittoa varten.


2 porkkanaa
2 vartta varsiselleriä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3-4 perunaa
oliiviöljyä
1 tl tajine-tahnaa
vajaa litra kanalientä
kourallinen sokeriherneen palkoja
kypsää kanaa pieneksi riivittynä
limeä
suolaa
silolehtipersiljaa

Pilko porkkanat, sellerit, sipuli ja valkosipulit pienikisi kuutioiksi. Kuullota öljyssä padassa pehmeäksi. Kuori perunat ja pilko pieneksi. Lisää perunat sekä tahna pataan ja kypsennä hetki. Kaada joukkoon liemi ja anna kiehua, kunnes perunat kypsyvät.

Leikkaa sokeriherneet pariin osaan ja lisää keittoon kanojen kanssa. Kuumenna ja mausta suolalla ja limellä maun mukaan. Viimeistele keitto silputulla silolehtipersiljalla.

Pitaleivät grillissä

Täydellinen pitaleipäresepti on löytynyt.

Ohje kuvineen ja selityksineen löytyy täältä. Olen tehnyt onnistuneesti tuolla ohjeella leipiä nyt kahdesti. Jauhojen määrän suhteen en ole ollut kovin tarkka, vaan tehnyt fiiliksellä sellaisen taikinan, jota jaksaa vaivata käsin 10-15 minuuttia.

Molemmilla kerroilla olen kypsentänyt leivät pallogrillissä. Lämpö oli melko kuuma, jolloin leiville riitti noin puolentoista minuutin paisto per puoli. Hauskinta leivissä on se, että ne todellakin kypsyessään täyttyvät ilmalla ufoiksi. Täyttäminen onnistuu helposti, kun leivät ovat sisältä aivan onttoja.

Jälkimmäisellä kerralla käytin leivissä 50/50 tavallista ja kokojyvävehnäjauhoa. Taikiknaa sai vaivata melkoisen kauan ennen kuin se muuttui sileäksi ja kimmoisaksi. Lopputulos palkitsi vaivauksen


Käytimme täytteenä edellisen postauksen lammasta, uutta sipulia, piquillo-paprikoita, tajine-tahnaa sekä oman pihan salaattia, persiljaa ja minttua. Aivan täydellistä kesäruokaa!

Grillattu lampaanviulu ja couscoussalaatti

Pakastimessa köllinyt lampaanviulu päätyi kesäloman kunniaksi grilliin. Jo talvella tuli kokeiltua kokonaisen viulun grillaamista pallogrillissä. Näin kesällä homma onnistui vielä paremmin, kun grillin äärellä pystyi olemaan koko kypsennyksen ajan. Aikaa paistoon meni kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia. Lämpötila grillissä oli keskimäärin 130 astetta.

Lammas oli maustunut puolitoista vuorokautta marinadissa, jossa oli

1 rkl suolaa
3 valkosipulinkynttä murskattuna
nippu tuoretta minttua silputtuna
2 tl kuivattua oreganoa

1 dl luonnonjogurttia
loraus oliiviöljyä
1/4 säilöttyä sitruunaa hienoksi leikattuna 

Laventeli-manteli-appelsiinikakku

Pihallamme on vuosia kasvanut laventeli, jota ei ole tullut käytettyä ruoanvalmistuksessa koskaan. Syy tähän on ollut yli kymmenen vuotta sitten pölynimurissamme käytetty hajukuusi, joka pöllytti imuroidessa asunnon täyteen laventelinkaltaista aromia. Hajustin lensi pian imurista roskiin, mutta kamala mielleyhtymä laventelin ja pölyn kesken säilyi paljon, paljon kauemmin.

Tänä kesänä uskaltauduin kokeilemaan laventelia kakkupohjassa. Kokeilu onnistui sikäli, ettei tullut tunnetta, että on syömässä pölypussia. Laventeli ei maistunut liikaa.Oikeastaan sitä oli pohjasta vaikea erottaa. Enemmän maistuivat appelsiini ja manteli.

Ohje on pienesti muuteltuna Diana Henryn kirjasta Crazy Water Pickled Lemons.


pohja
8-10 laventelin varren kukinnot
200 g sokeria
250 g suolatonta voita
2 appelsiinia (mehu puristettuna ja kuori pieneksi pilkottuna)
4 munaa vatkattuna
200 g vehnäjauhoja + 1 tl leivinjauhetta + ripaus suolaa sekoitettuna
60 g manteleita hienoksi jauhettuna

täyte
100 g ricottaa
100 g maitorahkaa
25 g tomusokeria
appelsiinimehua

Jauha sokeri ja laventelit hienoksi jauhoksi tehosekoittimessa. Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää appelisiininkuoret ja -mehu sekä munat ja vatkaa kuohkeaksi. Käänetele jauhot ja mantelit puuhaarukalla joukkoon.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista 190 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä vartti ja irrota vuoasta.

Sekoita kulhossa ricotta, rahka ja tomusokeri. Notkista tarvittaessa appelsiinimehulla sopivaksi ja levitä kakulle.

Entrecoteen mainingissa

Käväisin remontin keskellä korkkaamassa ystäväni keittiön pyöräyttämällä pienet pippuripihvit. Lähikaupan tiskillä pyysin kunnon pihviä - ja sain kunnon pihviä. Kahden entrecoteen paketti painoi miehekkäästi piirun verran alle kilon. Lautasen sivuun tuli noukittua kasvimaalta hiukan salaattia kevennykseksi.

Fillarilla matkatessa oli pakko valita reppuun teflonpannu valurautaisen sijaan. Pienestä pelosta huolimatta  uskollinen Bourgeat paistoi melkoisen hyvät pihvit. Liedestä vaan riittävästi hönkää! Liesituuletin (eikä onneksi palohälytin) ei ollut vielä käytössä, joten ainut järkevä paikka oli syödä partsilla: sekä savun että sään takia.

Seuraavia aterioita odotellessa!

Lammastartar

Tähän ohjeeseen kannattaa varmistaa kaupassa, että liha on varmasti tuoretta ja ensiluokkaista. Tein tiskillä selväksi, että aion syödä sen raakana ja myyjä uskottavasti vakuutti, että lihan voi syödä sellaisenaan.

Valmistaessa tartria tuli maisteltua vähän joka vaiheessa. Taas kerran hämmästyi sitä, miten raa'an lihan maku sellaisenaan on hämmästyttävän mieto. Hyvänmakuinen ja raikas, mutta mieto. Mieleen tuli väkisin edesmenneen Linda McCartney lausuma: "jos haluat tietää miltä liha maistuu, pure poskeasi".

Sitruunamehu kannattaa lisätä juuri ennen tarjoilua, koska sitruunan happo alkaa kypsyttää lihaa heti ja muuttaa tartarin harmahtavaksi.

100 g lampaan ulkofilettä
6 cocktailkurkkua
1/3 tuoretta chiliä
tuoretta minttua
1 tl karkeaa dijonia
oliiviöljyä
suolaa
tilkka sitruunamehua
pari viipaletta maalaisleipää

Laita lammas noin puoleksi tunniksi pakkaseen.

Leikkaa kohmeinen liha fileerausveitsellä oikein ohuiksi siivuiksi ja siivut pieneniksi kuutioiksi. Siirrä kulhoon jääkaappiin.

Pilko kurkut, chili ja minttu mahdollisimman pieneksi pipuraksi. Lisää ne sinapin kanssa lihan joukkoon ja sekoita. Kaada mukaan loraus oliiviöljyä, jotta seos notkistuu hiukan. Mausta suolalla maun mukaan.

Paahda tai grillaa leivät. Sekoita tartariin tilkka sitruunamehua ja lusikoi leipien päälle.

Kuhaa leivinpaperikäärössä

Kuha ei ole ikinä kuulunut lempikaloihini. Sen maku on mielestäni aina ollut vähän lamea ja persoonaton ja koostumus kypsänäkin pehmeän rakenteeton eli vähän kuin söisi kaupantädin tekemää lastenruokaa. Tänään kalatiskin tuorein kala oli kuhafile, joten annoin sille taas uuden tilaisuuden.

Valmistin kuhan uunissa leivinpaperiin käärittynä tomaattihöystön kera. Kala oli oikein onnistunut ja kokonaisuus balanssissa. Suola oli kohdallaan; samoin kypsyys. Lisukkeet tekivät hyvin tehtävänsä, eikä mikään maku lyönyt liikaa läpi. Silti mielessä kävi silti ajatus, että "kyllä tämä siiasta olisi vielä maukkaampi".

Uusi sipuli maistui tomaatin kanssa hyvin yhteen kypsennettynäkin. Jos jotain pitäisi korjata, niin vähän happoa voisi lisätä: tilkan sitruunamehua tai valkoviiniä. Tällaisenaankin nestettä tuli jonkin verran, joten kannattaa varoa tekemästä kalakeittoa.

Erinomainen kesäateria uusien perunoiden ja vihreän salaatin kanssa.

kaksi isohkoa kuhafilettä
kymmenisen kirsikkatomaattia
yksi uuden sadon sipuli tai pari vartta kevätsipulia
pari valkosipulin kynttä
pari laakerinlehteä
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Suolaa kalat molemmin puolin.

Pese ja halkaise tomaatit. Leikkaa sipuli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Sekoita kulhossa tomaatit, sipulit, laakerinlehdet ja basilikanlehdet, pari kierrosta mustapippuria (vähän sitruunamehua) ja tilkka oliiviöljyä.

Levitä leivinpaperin päälle loraus oliiviöljyä. Aseta paperin keskelle fileet ja lusikoi niiden päälle tomaattiseos. Taita leivinpaperin sivut yhteen paketiksi ja nido kiinni. Paista 200 asteisessa uunissa noin kaksikymmentä minuuttia.
  

Ehdottomasti maailman paras cheddar ja juustokauppa

Sallinette kömpelön otsikon, kun kerron sen viittaavan Jamie Oliveriin ja eritoten hänen kirjoihinsa, jotka eivät vaan millään käänny hyväksi suomeksi. Aasinsilta Jamie Oliveriin taas tuli herran kotimaasta, jossa käväisin äskettäin kauppareissulla hakemassa härkäpapuja.

Poikkesin samalla Neal's Yard Dairy juustokaupassa ostamassa kilon mainiota Montgomery's cheddaria. Kauppa sijaitsee kätevästi Borough Marketin vieressä, ja on auki läpi viikon silloinkin kun ei ole toripäivä. Toinen liike Neal's Yardilla on Covent Gardenissa. Hämmästyttävintä kaupassa ei ole käsittämättömän hyvät juustot tai palvelu, vaan se että kaikki juustot lepäävät hyllyillä sellaisenaan. Eivät siis kylmäaltaissa tai jääkaapeissa.

Tajusin asian, kun ensimmäistä kertaa kävin kaupassa ja kyselin miten juustot säilyisivät, kun lentoni lähtisi vasta illalla. Vastaus oli jotakuinkin, että "mitäs väliä sillä on, kun juusto ei ole eläissään nähnyt jääkaappia". Myyjän mukaan viileä huonelämpö on juustolle paras lämpötila. Mitäs siihen sanomaan?

                                                  

Kaupassa sisällä oli arviolta 17 tai 18 astetta lämmintä, koska ulkoa sisään tullessa se ei tuntunut mitenkään erityisen viileältä. Vähän samalta kun menee kesällä ulkoa hyvin ilmastoituun sisätilaan.

  

Minua lämpimässä kypsytetyt ja säilytetyt juustot eivät pelota. Päinvastoin! Olen syönyt Montgomeryani suurella nautinnolla. Silti herää kysymys, onko Suomella ja Iso Britannialla samanlaiset säädökset elintarvikkeiden säilytyksestä, hygieniasta, kylmäketjuista ym. Vai noudatammeko me säädöksiä vaan vähän eri tavalla.

Pari kysymystä härkäpavuista

Voisiko joku kertoa, miksei Suomesta voi mistään ostaa härkäpapuja tuoreena? Kun melkein mitä vaan eksoottista tuontitavaraa pallon toiselta puolelta löytyy lähikaupankin tiskistä, niin miksei härkäpapuja.

Toinen asia, mitä ihmettelen on, miksei sitä kasvateta Suomessa myyntiin. Härkäpapu kun sopii mainiosti Suomen oloihin ja ainakin omalla kasvimaalla kasvoi melkein itsestään. Maatiainen ry sivuilta löytyi mielenkiintoista tietoa kasvin pitkästä historiasta Suomessa.

Tällä kertaa salaattiainekset piti käydä hakemassa Lontoosta asti.

Kesälaatikko uusista perunoista ja fenkolista

Tulipa kevyt kesälaatikko: ihan ilman kermaa, pekonia ja valkosipulia. Juustoa sentään oli, muttei sekään tehnyt ruoasta raskasta. Idea tähän tuunattuun janssoninkiusaukseen ruokaan tuli uusimmasta Jamie-lehdestä.

noin puoli kiloa uusia perunoita
iso fenkoli
200 g kuorittuja katkarapuja
sitruuna
1 tl kapriksia
150 g turkkilaista jugurttia
75 g englantilaista cheddaria
1 tl karkeaa dijonia
tuoretta tilliä
suolaa ja valkopippuria

Pese perunat ja keitä suolalla mastetussa vedessä lähes kypsiksi. Halkaise fenkoli, leikkaa ohuiksi suikaleiksi ja keitä viitisen minuuttia. Valuta perunat ja fenkolit ja kumoa uunivuokaan. Kun perunat ovat hiukan jäähtyneet leikkaa ne puoliksi tai paksuiksi viipaleiksi. Lisää mukaan raastettu sitruunankuori, katkaravut ja kaprikset. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Yhdistä kulhossa jugurtti, sitruunamehu, juustoraaste ja puolet tillistä. Kaada seos vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa noin vartti tai kunnes ruoka saa väriä. Koristele laatikko lopulla tillillä.

Kaalikääryleiden kunnian palautus

Tuskin milleen ruoalle kouluruoka on tehnyt yhtä paljon hallaa kuin kaalikääryleille. Oikeastihan kaalikääryleet ovat ihan parasta ruokaa, vaikka muistikuva niistä saakin vatsan kääntymään ylösalaisin.

Muista klassikkoinhokeista kesäkeitto on edelleen yhtä vastenmielistä kuin lapsena (eihän keiton liemeä voi tehdä maidosta - paitsi kalakeiton). Tillilihasta tykkäsin jo koulussa. Sitä pitäisikin valmistaa pitkästä aikaa.

Ohje oli ihan perinteinen, mutta täytteen maustoin pienellä määrällä kanelia ja savustettua paprikaa.

Cheddarlohi ja piparrada

Keväällä Anzku heitti jossakin kommentissa idean kalan kuorruttamisesta juustolla. Uunissa valmistetun kalan kuorrutus juustolla, tai millä tahansa, vie ajatukseni suoraan kahdeksankymmentä luvulle, mutta piti sitä kuitenkin kokeilla.

Lohen piti saada kuorrutus karkeasta dijonista ja englantilaisesta cheddarista. Kiireessä sinappi unohtui juuston alta, mutta muistinpa kolmesta aineksesta kaksi. Grillasin lohta 225 asteessa uunin ylätasolla grillivastuksen alla noin vartin. Tuossa ajassa kala kypsyi sopivasti ja juusto alkoi saamaan väriä.

Kalan oheen tein piparrada-tyyppisen lisukkeen pilkkomalla puolikkaan paprikan ja yhden varsisellerin varren pieneksi pipuraksi. Mukaan pilkoin yhden valkosipulin kynnen ja pienen nipun silolehtipersiljaa. Sekoitin joukkoon ripauksen suolaa, ruokalusikallisen oliiviöljyä ja teelusikallisen sherryviinietikkaa. Toimi hyvin rasvaisen kalan vastapainona.

Paranneltu Tinan varhaiskaalimuhennos

Tämä ohje on monesti hyväksi havaittu resepti varhaiskaalista. Alkuperäinen resepti on Tina Nordströmin Tina. -kirjasta. Kirjan ohjeessa ei ole sulatejuustoa, mutta muistelisin, että Tina olisi laittanut sitä ruokaan jossakin televisio-ohjelmassa. Tai sitten olen keksinyt sen itse. Hyvin se kuitenkin sopii yhteen kaalin ja maidon kanssa, mutta kunniaa en itselle ihan varmuudella osaa ottaa.

Kirjan ohjeessa ei ole myöskään ole käytetty sitruunamehua tai muutakaan happoa, mikä hiukan ihmetyttää. Kaalin makeus tulee hauduttaessa tosi hyvin esiin, joten ruoka tarvitsee yllättävän paljon suolaa ja happoa. Sopivat määrät löytyy tietysti vain maistamalla.

Tinan ohjeessa on myös mainittu vain suola ja pippuri. Tarkemmin pippuria erittelemättä käyttäisin ainakin itse aina mustapippuria. Tähän paljon paremmin sopii kuitenkin maustepippuri.


puolikas varhaiskaali
öljyä ja voita paistamiseen
1 rkl vehnäjauhoa
2,5 dl maitoa
2 rkl sulatejuustoa
sitruunamehua
suolaaruohosipulia
maustepippuria

Suikaloi kaali hienoksi ja kuullota voissa ja öljyssä pehmeäksi. Ripottele päälle vehnäjauhot ja lisää maito. Hauduta ilman kantta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Sekoita joukkoon sulatejuusto.

Maista ja lisää suolaa ja sitruunamehua maun mukaan. Silppua joukkoon vielä silputtua ruohosipulia ja rouhi lopuksi päälle maustepippuria.